Santtu syntyi 13.08.05 huoneeni nurkkaan. Kun ensimmäisen kerran näin sen, se oli vain n. 5cm. mittainen, tummahko otus. En uskaltanut tuolloin Napin herkän luonteen vuoksi kurkkia pesään usein. Silloinkin pennut olivat jossain karvojen ja heinien joukossa nukkumassa, joten näin pennut seuraavan kerran vasta kun ne olivat n. kolmen viikon ikäisiä. Heräsin aamulla aikaisin ja jäin kurkkimaan sängystäni lattialle. Kaksi pientä pentua juoksivat pesästä hiukan matkaa tutkimaan ja sitten taas nopeasti takaisin turvaan. Hellyyttävin näky mitä olen koskaan nähnyt.

 

Santtu leikattiin Nakkilan kunnaneläinlääkärillä. Lääkäri oli tosin tuuraamassa Ulvilasta. Olin koko ajan paikalla katsomassa. Leikkaus sujui ongelmitta ja toipuminen samaten. Kotimatkalla säikähdin kun kani alkoi sille annetun herätteen vaikutuksesta kouristella. Kuljetushäkissä pitkin pituuttaan pomppiva toipuva potilas säikäytti kyllä oikein kunnolla. En mennyt sinä päivänä kouluun, koska halusin pitää torkkuvaa kania koko ajan sylissäni. Juotin sitä sylissäni, koska se ei tokkurassa "osannut" ja kanin nesteen tarve on tuollaisessa tilassa suuri.

 

Santtu on väriltään harmaan musta (vanhempana vaaleni ruskeaksi), sillä on isänsä pitkät korvat (jotka eivät kuitenkaan ihmetyksekseni laskeutuneet luppakorviksi), isoäitinsä leijonaharjas (vain niskassa) ja äidin siro rakenne. Santulla on pieni lovi toisessa korvassa tappelun jäljiltä, kun Timi-veli pääsi yllättämään.

 

Santulla on hauska luonne, se on sekä kiltti ja rauhallinen, mutta innostuessaan myös hyvin vilkas ja välillä myöskin kiusaa tekevä.

 

Santun lempiherkkua on tomaatti ja ananasmehu. Ei tietenkään mikään juissi sekoitus vaan ananasmurska tölkin mehu. Kani hullaantuu täysin haistaessaan mehun ja ryystää sitä sydämensä pohjasta. Ananas on hyväksi ruoansulatukselle, varsinkin karvanlähtö aikaan, jolloin kanin putsatessa turkkiaan voi kurkkuunkin takertua irtoavia karvoja.